KANNATTELEVAT SANAT terapia koulutus työnohjaus
PALVELUT YKSITYISILLE
Ajankohtaista
Henkilökuvat & Yhteystiedot
Linkit ja Blogit
Kasvuryhmät
Artikkelit ja julkaisut
Laatu
Kirjallisuusterapia
Kirjallisuusterapia yksilötyöskentelynä
Kirjallisuusterapia:KenelleVaikka aina toisin luullaan niin kirjallisuusterapiassa ei tarvitse osata kirjoittaa. Kirjallisuusterapia soveltuu kaikille ikäryhmille. Kirjallisuusterapian on todettu myös soveltuvan hyvin esimerkiksi erilaisista kielenkehityksen häiriöistä kärsiville asiakkaille. Kirjallisuusterapiassa ei myöskään asiakkaan tarvitse tuntea kirjallisuutta tai kirjoja. Kirjallisuusterapiassa käytetään usein myös kuvaa, musiikkia ja toimintaa välineenä, jolloin työskentely ei ole pelkästään kirjoittamista. Työskentely perustuu usein myös tarinoiden ja satujen lukemiseen erityisesti lasten kanssa. Kirjallisuusterapia ei ole psykoterapiaa. Terapia (therapeia) käsite viittaa alun perin totuuden etsimiseen, tätä päämäärä kirjallisuusterapia toteuttaa kirjallisten keinojen avulla. Kirjallisuusterapia ei välttämättä aina myöskään ole terapiaa, vaan se voi myös samaan aikaan keskittyä henkisen kasvun ja itsensä tuntemisen parantamiseen sekä sitä kautta kehittää kirjoittamisprosessia. Kirjoittamista voidaan käyttää myös itsehoitona. Kirjallisuusterapia kuuluu ekspressiivisen taideterapia muoto ja kuuluu siten luovuusterapioiden joukkoon (esim. taideterapia, valokuvaterapia). Ilmaisuun perustuvana terapiana kirjallisuusterapia tarjoaa laajan käsityksen auttaa ihmistä.Kirjallisuusterapiaa toteutetaan usein ryhmissä tai yksilöllisesti. Ryhmät ovat ratkaisukeskeisiä ja kestävät usein puolesta vuodesta vuoteen. Ryhmän tavoitteesta riippuen ne voivat kokoontua kerran viikossa, kahden viikon välein tai kerran kuukaudessa.Historia ja taustateoriatAntiikin kreikassa runon lukemista ja kirjoittamista on käytetty ensimmäistä kertaa parantava välineenä. Apollo jumalaa, runouden jumalaa pidetään runoterapian alkupisteenä. Myöhemmin runon ja kirjallisuuden puhdistavasta voimasta on kirjoittanut Aristoteles. Aristoteleen mukaan runous pyrkii kirjoitettuna ja luettuna tuottamaan katarsiksen, puhdistautumisen ja helpottumisen tilan taiteen avulla. 1900-luvun puolessa välissä erityisesti runon ja kirjallisuuden parantavaa vaikutusta on alettu käyttää enemmän psykoterapiassa ja Morenon luomassa psykodraamassa. Sen jälkeen runoterapian käyttö on yleistynyt ryhmämuotoisesti psykiatrisen hoidon osana Amerikassa ja runoa on käytetty aktiivisesti psyykkisen sairauden hoidossa. Runon ja kirjallisuuden käytön teoreettinen lähtökohta hoidon välineenä on lähtöisin psykoanalyyttisesta viitekehyksestä ja kirjallisuudesta. Freud on kirjoittanut runon yhteydestä alitajuntaan. Runo ja terapia molemmat ovat Freudin mukaan tapoja yrittää ratkaista sisäinen ristiriita symbolisin keinoin. Jung taas puolestaan näki jokaisessa potentiaalisen runoilijan, joka voi hyötyä psyykkisesti kirjoittamisesta. Nykyaikaisen runoterapian kehittäjinä voidaan pitää Eli Greiferia ja Jack J. Leedyä. Greifer avasi 1930-luvulla New Yorkissa "Parantavan runon gallerian" ja julkaisi "terapeuttista runoutta". Hän perusti 1950-luvulla runoryhmiä kehitysvammaisille lapsille tarkoitettuihin laitoksiin sekä suoja-työpaikkoihin. Leedyn kanssa hän ryhtyi pitämään runoterapiaryhmiä 1959, minkä jälkeen Leedy on edelleen kehittänyt runoterapiaa mm. perustamalla alan yhdistyksen 1969 (Association for poetry therapy), toimittamalla runoterapiateoksia ja toimimalla runoterapiakouluttajana. Myös Adlerin teoriat ovat vaikuttaneet runoterapian ja kirjallisuusterapian syntyyn. Adler näki poeettisen kielen ja erityisesti symbolien auttavan ihmistä luomaan sisäistä suhdetta itseensä ja tuntei-siinsa. Perls ja Zinkerin luoma Gestalt terapia on antanut myös merkittävän osan runoterapialle. Gestalt terapian näkemys luovista prosesseista terapian välineenä on säilynyt pohjana runon käytölle hoitotyössä. Kirjallisuutta terapeuttisena aineistona on käytetty psykoterapian välineenä, lyhytterapiassa, perheiden kanssa tehtävässä työssä, psykiatrisessa hoidossa, erilaisissa ryhmissä, lasten parissa sekä erityisesti lasten hyväksikäytön käsittelyssä. Nykyään englanninkielisen sanan poetrytherapy synonyyminä käytetään bibliotherapy käsitettä, josta suomenkielen vastaava käsite on kirjallisuusterapia. Suomenkielisiä käsitteitä runoterapia ja kirjallisuusterapia käytetään osittain päällekkäin tai runoterapia ja runon hoidollinen käyttö voidaan nykyään nähdä kirjallisuusterapian yhtenä osa-alueena.MiksiKirjallisuusterapia perustuu alitajunnan ja luovuuden käytön hoitavaan ja puhdistavaan vaikutukseen. Kirjoittaessaan ihminen ensin assosioi (etsii mielleyhtymiä, muistoja), jonka jälkeen ne ulkoistetaan kirjoitettaessa. Näin vaikeat asiat ja tunteet sekä elämänkokemukset tulevat tietoisuuteen, nimetyksi ja auttavat asiakasta parantamaan itsetuntemustaan, tunnistamaan tunteitaan ja hallitsemaan sitä kautta paremmin elämää ja ymmärtämään vaikeita kokemuksiaan. Kirjallisuusterapia toteutuu McCarty Hynes & Hynes-Berryn luomassa kirjallisuusterapiaprosessissa. Pelkkä lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole kirjallisuusterapiaa, vaan kirjoittamisen ja lukemisen terapeuttisuus toteutuu vuorovaikutuksellisessa prosessissa, tätä kutsutaan vuorovaikutukselliseksi kirjallisuusterapiaksi. Kirjallisuusterapiassa käytetään valmista aineisto (runot, sadut) tai itse kirjoitettua aineisto (elämänkerta, runot, laulun sanat) keskustelun välineenä. Kirjallisuusterapiassa voidaan käyttää myös unia, päiväkirjaa, kirjallisuutta tai assosiatiivista kirjoittamista terapeuttisen vuorovaikutuksen välineenä. Kliininen kirjallisuusterapia toteutuu hoitolaitoksissa erilaisten psyykkisten sairauksien hoitomuotona. Tukea antavaa kirjallisuusterapiaa voidaan antaa kasvuryhmissä.McCarty Hynes & Hynes-Berry määrittelevät kirjallisuusterapian päätavoitteiksi reagointikyvyn parantamisen, itsetuntemuksen lisäämisen, tietoisuuden kehittämisen ihmisten välisistä suhteista sekä todellisuusorientaation laajentumisen. Kirjallisuusterapiaryhmät voivat olla avoimia tai suljettuja. Avoimiin ryhmiin voi osallistua kesken ryhmäprosessin.Lähteet:Mazza, N (2003) Poetry therapy Theory and practice.McCarthy Hynes, A. & Hynes-Berry, M. (1986) Bibliotherapy The interactive process.Ihanus, J. (toim.) Koskettavat tarinat Johdantoa kirjallisuusterapiaan.
Kirjallisuusterapiaryhmät
Kirjoittamisen ohjaus
YHTEISÖILLE JA YKSIKÖILLE
Työryhmiä voimavaraistavat ja työtä ohjaavat kirjallisuusterapiaryhmät
Kirjallisuusterapia yksilötyöskentelynä lastensuojelussa
Nuorten kirjallisuusterapiaryhmät
Lasten satuterapiaryhmät
Muut kirjallisuusterapiaryhmät
Kirjallisuusterapia lastensuojelussa
Self Story - Elämäntarinamenetelmä
KOULUTUKSET JA KONSULTAATIOT
Kirjallisuusterapia
Kirjallisuusterapeuttiset välineetasiakastyössä
Lastensuojelukoulutukset
Oppilaitokset & kansalaisopistot
ETUSIVU
kasvuryhmat
kterapia yksiltyskentelyn
kterapiaryhmat
kirjoittamisen ohjausta
tyoryhmia voimavaraistavat
yksilotyoskentely
nuorten kterapiaryhmat
lasten satuterapia
muut kterapiaryhmat
kterapia lastensuojelussa
self story
kterapian valineet
lastensuojelukoulutukset
oppilaitokset
AJANKOHTAISTA
YHTEYSTIEDOT
LINKIT
JULKAISUT
LAATU
