02.11.10 Summer in the city
Se on naiset ja herrat talvi tulossa. Talvella on yks helvetin hyvä kvaliteetti, sellanen, jota ainakaan kesällä ei oo, vaikka muuten huikee vuodenaika onkin. Vaikka hanget korkeat nietokset ja pakkanen häiritseekin muuten ainakin mun henkilökohtaista elämää oikein julman isännän ottein, nukkuminen on talvella nannaa!
Männäkesänkin 35 asteen helteet aiheutti oikein kunnon närästystä nukkumaan mennessä. Eka kolme minuuttia olo oli ihan fine. Sit se tuskan hiki alkaa valuun niskasta Hetfieldin rytmikitaroinnin varmuudella kohti persvakoa. Makasit sitten ihan miten päin tahansa. Hikikarpalot tuntuu nastoilta, nauloilta, ruuveilta, peitsiltä ja muilta erinäisiltä pistimiltä, kun ne naulitsee sut kiinni lakanoihin, ja myöhemmin petariin, pysähtyen vasta runkopatjan jalkoihin.
Eka ratkasu on tietenkin avata ikkuna. Kahvan löydyttyä ja sen käännyttyä ulkoa tulvahtaa raikas tuulenvire. Mut se ei kauaa auta, varsinkin, kun lähes sveitsiläisen käkikellon tarkkuudella just sillä samalla sekunnilla ikkunan alle tulee pari skootteritsubua parinkymmenen mopojannun piirittämänä. Tyttelit hihittää yllättävän kovaäänisesti, kun lauma kelmeen tai wu-tangiin verhoutuneita alfauroksia mittelee henkisen meisselinsä pituudesta ja gimmojen huomiosta. Unohtamatta tietenkään mopon tyhjäkäynnille jättämistä, ja sen kaasuttamista kolmen sekunnin välein. Hetken sitä jo harkitsee arvokasta ja eleganttia kämpästä pihaan poistumista kera jalkajousen...
Ikkuna siis sulki, ja tulpat korviin. Great, nyt hiki valuu jo kuulottimistakin. Päässäkin alkaa vähän hämärtyyn, koska oot viimeset puoltoista tuntia hengittäny samaa ilmaa, joka on käynyt kerrostalon jokaisen asukkaan hengitysteiden kautta, ulostautunut rusehtavana kaasupilvenä joitakin muita teitä pitkin, ja sihissyt kokeneemman väen tekareiden välistä kuin tyhjentyvä sisäkumi.
Just, kun luulet torkahtavas, postipate kolhottaa rappukäytävässä jakamassa puhelinluetteloita. Vittu, jos se ei mahdu siitä luukusta sisään, älä sillon työnnä sitä siitä! Hra. Holmesin käytännölliseksi havaitsema neuvo.
23.10.10 Yes Sir, I can boogie
Tänä aamuna heräsin oikein hyvällä tuulella ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, vain huomatakseni hyvän tuulen muuttuvan sydäntä särkeväksi vitutuksen aalloksi. Kökötin sängyn reunalla ja katselin ympärilleni. Parit kalsarit tossa, ei paha vielä. Sohvan alta pilkistää sukka. Se on rikki. Kaikki toistaiseksi ok. Soundeja ja FightSporteja epämääräisessä läjässä sängyn ja sohvan vieressä. Pieni harmituksen boogeyman soittelee jo takaraivoni ovikelloa.
Nousin sängystä ja lähdin itse rakentamalleni, helpohkolle esteradalle. Keittiössä tietty pesemätön kattila ja pari paskasta lautasta. Boogeyukko alkaa pikkuhiljaa käkättään. Kahvit tulille ja hetkeä myöhemmin kuppiin asti. Kahvi oli paskaa. Suupielestä pääsi hallitsematon ärräpää. Aattelin, että tietty aamurööki pelastaa vähän keljunkin aamun. Ei. Vaivalla töistä säästämäni pari aamusavua oli kumpainenkin kivasti poikki askissa. Siinä sitten pilluliitoksia väänteleen. Otti aivoon.
Tän kirjoitettuani laitan Machine Headin täysille, ja alotan raivosiivon. MH:hon ja siivoon on hyvä purkaa huonon aamun aiheuttamat aggret ja hakata siltä Boogeymanilta kaikki raajat irti. Töihinkin on sitten mukava mennä palvelemaan akuutista suun kuivumisesta kärsiviä!
15.10.10 22.00-06.00
Kello näyttää tällä hetkellä 13.10. Oon juuri herännyt työyön jälkeen korvien kuumotuksesta ja krapulanomaisesta horroksesta kärsien. Arvaatko jo, mihinkä heräsin? Rappukäytävää leikkipuistona pitäviin lapsiin, yläkerran bisnesnaisen kakstoista tuumasiin korkkareihin, joita on jostain helvetin kummasta syystä pidettävä jalassa sisätiloissa, seinänaapurin seniilin kirjaklubiin, jossa kuulolaitteet on säädetty liian hiljaiselle maksimaalisen huudon ja voivottelun aiheuttamiseksi unohtamatta tietenkään alakerran ikiremppaajaäijää, jolla makita on valloittanut naisen aseman elämänkumppanina ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjänä. Kerrostalon säännöissä aikansa elänyt hiljaisuus kuudesta kymppiin nousee taas korkeimmalle korokkeelle unien olympialaisissa.
Muuta työtä ei ilmeisesti ole olemassakaan, kuin seittemältä tai kaheksalta alkava ja kolmen-viiden välissä loppuva toimisto/tehdaspuurtaminen. Okei, sori, unohdin perusiltavuoron, mutta siinäkin päästään ainakin lähes hiljaisuuden puitteissa hipsimään kotipunkkaan. Allekirjoittanut on mainittu ainakin häiriköksi ja yörauhan rikkojaksi, kun oon saapunut joskus viiden jälkeen aamuyöstä himaan. Ja auta armias, jos meet suihkuun yötuurin jälkeen! Tekis saatanasti mieli pestä toistakymmentä salmaria hiuksista, kun teinitytöt on niitä puolivahingossa yökkiny niihin, mutta seniilejä pitäs kunnioittaa. Ois kiva saada taas kymmenen erillistä sormee, eikä vaan kahta paksua HK:n bleu-tyyppistä kyrsää. Pelkällä käsienpesullahan edellämainitusta urakasta ei selviä. Mutta ei, naapurin Aaro paskoo vaippoihinsa, jos se just siihen aikaan joutuu herään seinän takaa kantautuvaan vaimeaan veden kohinaan. Eiks ne sitäpaitti myy jotain "rauhottavia" c-kassuja, joista kuuluu nimenomaan se veden kohina?!
Mitäs sitten pitäis tehdä, jos kämppä on seiniä myöten vuorattu epämääräisellä pöly-sontaseoksella, ja tekis mieli imuroida? Millon vitussa mä sen teen? Tai jos yksiön keittiöön ei enää mahdu sisälle, kun tiskiallas on jotenkin laajentunut lattialle asti, ja tiskit on nussinu keskenään ja tehny helvetisti lisää pikkutiskejä? Sano silloin ei myös tiskaamiselle.
Yö nyt vaan sattuu olemaan energiantäyteisintä ja vireintä aikaa varsinkin kyyppareilla, koska päivällä pitää taas kerätä energiaa yön antisankareita varten! Pyydän siis vain pientä ymmärryksen ja kunnioituksen kipinää meille yökyöpeleille, jolle yöeläminen on elinehto.
15.10.10 Arpapeliä
Ootteko koskaan ollu ostamassa röökiä ärrältä, ja juhlinu hiljaa mielessänne vanhusten ja sitä kautta jonon vähyyttä? Eilen mulle koitti pitkästä aikaa tää hurraapäivä, kun ennen mua oli jonossa tasan yks tantta. Oli vähän kiire töihinkin. Mä kaivoin kuuliaisena kassakäyttäytyjänä lompakon valmiiks esille ja aloin tutkiin setelikokoelmaa. Siinä femmoja rapsutellessa kiinnitin huomioo edellä olevan mamman handuihin. Sillä oli saatana ainakin puolen metrin nivaska kaikkia mahdollisia lottoarpakenoluontoässäpokerituplapotti-lipukkeita siinä! Loin säälivän katseen ärrä-tätiin, ja ärrä-täti vastasi katseeseeni anteekspyytävästi. Noh, ei kun odottelemaan.
Matami tarkastuttaa eka kolme vuotta vanhan loton. Ei rahaa. Seuraavana vuorossa viking-lotto vuodelta 1996. Ei rahaa. Tässä vaiheessa vaivuin jonkinlaiseen transsiin, sillä en muista seuraavista minuuteista mitään. Liekö johtunut jonkin sortin ärtymispiikin punasella pyörimisestä.
Havahdun muorin kysellessä ensi viikoksi kenoa. Ja lottokin pitäs vissiin uusia. Mitkäs ne numerot nyt taas olikaan, voe helevettiläinen? Eikös sillä vikingillä nyt tosiaankaan ollut rahaa? Minä kun katsoin kuvaradiosta että ainakin 12 markkaa pitäis olla. EI PERSE! Tässä vaiheessa taakseni on jo muodostunut kunnioitettava jono. Mieleen tuli hakematta jonot niille vähemmän mukaville sakemannileireille, ainakin ihmisten ilmeistä ja ähkinästä päätellen.
Röökinhakureissu kesti kokonaisuudessaan tasan 14 minuuttia. Carpe diem, baby.
15.10.10 Rock, kyykky ja rakkaus
Kiristääkö vanne päätäsi? Meneekö kotona päin helvettiä? Vituttaako muuten vaan? Ratkaisu pulmiisi on yksinkertainen: punttisali!
Dokaamista ja lääkkeitä huomattavasti terveellisempi ja halvempi vaihtoehto takaa kunnon nollauksen, eikä rauta/säkki nalkuta, jos et ole tiskannut, olet jättänyt vessanpöntön kannen auki tai edellisviikolla on ryyppy hirttänyt pahemman kerran kiinni.
Mainospuheet sikseen. Jo pukuhuoneen ovella alkaa vitutus helpottamaan, kun mennenin, kusen ja kassihien suloisen suolaiset aromit valtaavat tajuntasi jättämättä sijaa vitutuksen perimmäisille syille.Tähän liitettynä vielä oman reenireppusi sieraimia vihlova tuoksu höystettynä ajatuksella: "Hyi vittu, vastahan nää on kolme kuukautta sitten pesty?!"
Sali on yksi niistä harvoista paikoista, jossa entuudestaan toisilleen tuntemattomat ihmiset tervehtivät toisiaan ja josta saa lähes pyyteetöntä apua sitä tarvitessaan. Vai oletko koskaan jäänyt jukeliin tangon alle vaikkapa sitä peruspenkkipunnerrusta tehdessäsi? Koitapa räjäyttää lompakkosi paikallisen ostoskeskuksen aulaan, ja kato, kuinka moni laupias saapuu kiiltävässä haarniskassa paikalle auttamaan odottamatta jotain palkkiota. Korkeintaan joku deeku nyplii isoimmat päältä tasavaltarahastoonsa. Tai kun keräilet talviliukkailla fillarilla tuhannen päreiks jonnekin näreikköön, niin siellähän virut kunnes palaat tajuihisi. Ellei kytänsilmät vie sua peräsuolipenetraatioon ennen sitä huumausainerikoksesta epäiltynä.
Toki dorka on dorka saliympäristössäkin, joten et voi välttyä joka kerta 200 vuotta bodanneelta besserwisserseniililtä, joka arvostelee reeniäsi tai muuten vaan vittuilee vaikkapa leuanveto-otteen leveydestä tai lämmittelyn määrästä. Pientä ärtymystä saattavat aiheuttaa myös 14-vuotiaat kakstahtibensalenkkarit, jotka farkuissaan parveilevat isossa laumassa penkin ympärillä periaatteella yks nostaa maksimia ja kuus varmistaa. Siinä sitten kuuntelet lievässä myötähäpeäpuuskassa poikien kikkelinvertailua ja puberteetin edistymistä.
Edellä mainitut asiat on helposti korjattavissa jonkin sortin musiikintoistajalla. Kun rusinaksi painovoiman ja väistämättömän korroosion voimasta muuntautunut setä ottaa ensiaskeleet sua kohti, väännä Lamb of God kakskytä pykälää kovemmalle, ja olos on taas autuas. Sitäpaitti on aika hauskaa katella ukkelin hölmistynyttä ilmettä, kun Randy Blythe ajaa sen elämänohjeiden edelle.
Paluu urean kyllästämään pukkariin. Nopee suihku, puhtaat vaatteet päälle ja takas muijan, ukon tai pomon pompotettavaks. Yks vitutuksen tsunami jälleen tuhottu.
